Lähisuhteissa syntyy usein tunteita, joiden kanssa on haasteellista pärjätä. Etenkin omaishoitotilanteet vaativat hoitajalta monenlaista osaamista ja tunteiden ristiaallokko voi joskus tuntua kohtuuttoman raskaalta. Mikäli näistä tunteista ei voi puhua ja saada ajoissa apua, on olemassa riski, että hoitaja syyllistyy jonkin tyyppiseen kaltoinkohteluun hoidettavaansa kohtaan. Yhtä lailla ammatillista hoitotyötä tekevä hoitaja voi väsyä työssään, ja kohdella asiakasta epäasiallisella tavalla, tai huomaa työtoverin niin tekevän. Ei ole myöskään tavatonta, että hoitaja huomaa läheisen kaltoinkohtelevan hoidossa olevaa omaistaan.

Me ihmiset koemme eri tunteet eri tavalla, meillä on erilaisia tapoja purkaa vaikeita tunteita. Entä jos ei ole rohkeutta tunnustaa tunteita, jotka aiheuttavat pahaa oloa, joka sitten tulee purettua läheiseen rakkaaseen ihmiseen? Kun kyseessä on omaishoidettava tai asiakas, on hän jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa. Mikä on kaltoinkohtelua? Miten siihen tulee suhtautua?

Fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, seksuaalinen, taloudellinen, uskonnollinen tai lääkinnällinen kaltoinkohtelu. Sinänsä aika tuttuja esimerkkejä, mutta mitä niiden sisään kätkeytyy? Onko kaltoinkohtelua, jos ei vastaa hoidettavan pyyntöön aina kun hän pyytää jotain? Onko kaltoinkohtelua, jos annan rauhoittavaa tai unilääkettä hieman enemmän, kuin lääkäri on ohjeistanut? Entä se, jos teen hänen puolestaan asioita, joista hän itsekin selviää?

Mielen hyvinvoinnin kannalta on tärkeätä osata tunnistaa, tunnustaa ja sanoittaa omia tunteitaan. Vaikeiden tunteiden kasaantuminen ihmisen sisälle voi aiheuttaa vuosien saatossa erinäisiä fyysisiä oireita, psyykkisten lisäksi. Ihminen voi kärsiä selittämättömistä oireista, joihin on vaikea saada apua, ellei niiden perimmäistä syytä tunnisteta. On luonnollista tuntea surua, vihaa, pettymystä tai syyllisyyttä, kunhan emme jumiudu näihin tunteisiin. Tunteet tulevat ja menevät, jokainen voi vaikuttaa ainoastaan siihen, miten niihin reagoi.

Kaltoinkohtelu omaishoitotilanteissa on hyvin varjeltu salaisuus. Tuota salaisuuden verhoa haluaa raottaa, tai jopa täysin avata 1.3.2017 käynnistynyt hanke, EI SAA RAVISTAA.

Toimintamuotoinamme ovat luennot, esitelmät, ryhmätoiminnat, yksilötapaamiset, oppilaitosyhteistyö, sekä erimittaiset leirit/kurssit. Hankkeen tavoitteena on rohkaista omaishoitajana toimivia henkilöitä huomioimaan kaltoinkohtelun riski itsessään tai sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisissa. Ottaa asia puheeksi kokematta siitä häpeää tai pelkoa.

Ota rohkeasti yhteyttä!
Hankekoordinaattori
Erja Räty
erja.raty@treomaishoitajat.fi
050 351 9370
Hankesuunnittelija
Tiina Järvinen
tiina.jarvinen@treomaishoitajat.fi
050-347 8262

Kevätkausi 2019

PAPPILANPUISTON SULJETTU RYHMÄ

Kokoonnumme keskiviikkoisin seuraavasti: 13.3., 10.4., 15.5., 5.6. klo 13.00-14.30.

Ylen artikkeli

Kotilieden artikkeli